OSA 2 - Jeesuslapsi

"Vielä kun vähän lisään suolaa, tästä tulee täydellistä!"
Oli tuikitavallinen ilta Kivipuron tontilla. Tai ei, anteeksi, Kivipuron ja Tanjusen.

"Täältä tulee juna!"

"Mm, herkullista. Lentopusu!"
Matias tuijotti tyttöystäväänsä hieman miettivästi. Lulu oli viimeaikoina ollut todella outo, saanut aivan tyhjästä itku- ja raivokohtauksia, ja ollut todella hellyydenkipeä.

"Sain sen kiinni", Lulu kikatti. Matiaksen miettiväinen katse muuttui palavasti rakastuneeksi. Lulu oli täydellinen. Hän oli niin kaunis, hänellä oli suloinen nauru, hän... Hän oli yksinkertaisesti täydellinen, sisäisesti ja ulkoisesti.

Yhtäkkiä nainen hiljeni. Mietittyään hetken, hän ehdotti Matiakselle: "Hei... tuota, saisinko syödä myös sun annoksen? Mulla on tosi nälkä."
Matias toljotti naista hämmentyneenä. Niin, Lulu oli viimeaikoina myös syönyt todella paljon, ja tainnut myös lihoa hiukan. Varsinkin vatsan seudulta. "Joo, saat", mies myöntyi, ja nousi pöydästä.

Matiaksen poistuttua, ja Lulun syötyä oman annoksensa, nainen nousi seisomaan vatsaansa pidellen. Tunne mahassa oli niin outo. Häntä oksetti kamalasti, mutta samalla oli niin kova nälkä, että vatsaan koski. "Uih", hän vinkaisi vatsaa polttelevasta kivusta.

Yhtäkkiä Lulu peitti kasvonsa toisella kädellään, ja päästi pienen nyyhkytyksen. Viimeaikoina oli vain ollut kokoajan niin samperin surullinen olo, ilman mitään sen kummempaa syytä.

Syvään huokaisten nainen lopulta laski kätensä ja pyyhki kyyneleet poskiltaan. Miksi hän, aikuinen nainen, vain yhtäkkiä sekosi ja alkoi itkeä? Aivan kummaa. Lulu naurahti jotenkin pingottuneesti, ja istui takaisin ruokapöytään.

Syötyään Matiaksenkin spagettiannoksen, Lulu ahtoi naamaansa vielä kipollisen muroja. Nälkä oli niin kova...

Murojenkin jälkeen Lulu söi vielä keksejä, ikään kuin jälkiruuaksi.
"Tällä ruokamäärällä ruokkisi kaksi tai enemmänkin ihmistä kylläiseksi asti", Lulu huokaisi, ja taputteli vatsaansa. Hän oli inhottavasti kasvaneen ruokahalun myötä myös tietenkin lihonut. Liikuntaa ei ehtinyt harrastamaan, sillä aina kun hän aikoi, kova väsymys valtasi hänet, ja Lulun oli pakko mennä nukkumaan. Niin hän meni nytkin.

"Kylläpäs se taas söi paljon", Matias tuumasi hivenen huolestuneena siivotessaan tiskit pois pöydästä, joka oli täynnä keksinmuruja. Eihän hänellä mitään hieman pyöreämpiä ihmisiä vastaan ollut, mutta oli outoa, kun ruokahalu sillälailla ihan yhtäkkiä ja lainkaan varoittamatta kasvoi suunnattomaksi.

Pian Matias kuitenkin sai muuta ajateltaaa, sillä oli aika lähteä töihin.

Muutaman tunnin kuluttua Lulukin lähti, hiukan paremmalla autolla kuin poikaystävänsä. :D

---

Ja taas muutaman tunnin kuluttua Matias tuli kotiin, haisevana kuin mikä.

Kylpyamme, selvästikin tämän talon virallinen mietiskelypaikka?
Mutta joka tapauksessa. Laskiessaan vaahtoa lämpimään kylpyveteen, Lulu nousi taas vahvasti miehen mieleen. Ei kai naisella ollut jokin sairaus? Hmm, lisäsikö jokin sairaus ruoan ja unen tarvettaa..?
"Ainoa, mitä tulee mieleeni, on se että Lulu olisi raskaana", mies nauroi ääneen. Sehän olisi täysin järjetön ajatus!

Parin tunnin päästä Lulukin saapui kotiin.

...ja ryntäsi kovalla vauhdilla kylpyhuoneeseen, josta Matias oli onneksi poistunut jo ajat sitten.

Lulu kumartui vessanpöntön ylle, ja oksensi ulos töissä syömänsä rinkelit.

Yhä uudestaan ja uudestaan pahoinvoinnin aallot lävistivät Lulun, ja pakottivat tämän kumartelemaan pöntön yllä oksentelemassa, kunnes mitään ei enää tullut.

Sillävälin Matias...

Ja takaisin kylpyhuoneeseen. Taas kerran oli käytösssä talon ajattelupaikka eli kylpyamme, jossa Lulu itki meikkejään pilalle. Ehkä syy oli säikähdys, joka oli syntynyt äkillisestä oksentelusta, ehkä vatsakipu, mutta luultavasti vain se sama suruntunne, joka aina iltaisin ja joskus päivällä ja aamullakin tuli tervehtimään Lulua.

Kyyneleet valuivat Lulun poskia, kaulaa, rintakehää pitkin, lopulta sekoittuen kylpyveteen. Levinnyt maskara sotki naisen kasvot, valuen sekin alas kaulalle poskia pitkin.

Hetken kuluttua Lulu nousi kylvystä, ja meni peilin ääreen kauhistelemaan levinneitä meikkejään. "Hyi, kamalaa", hän ärähti peilille, ja alkoi pestä kasvojaan.

Hetken päästä kasvot olivat puhtaat, ja väsähtänyt Lulu meni nukkumaan.


---

Pakotin ruokalautaselle nukahtaneen Matiakseninkin viimein heräämään. Mies tuijotti voileipäänsä vihaisena, uskoen sen olevan syypää tähän äkilliseen väsymykseen.

Ei lautasella kuitenkaan hyviä unia nukuta, joten Matiaskin käpertyi pian Lulun viereen.

Lulu heräsi muutaman tunnin kuluttua. Hänellä oli kumman turvonnut olo.

Nainen tarkasteli itseään pienestä käsipeilistä. Kyllä, hän oli unien aikana tosiaan lihonut paljon! Maha oli kasvanut oudon pyöreästi.

Vaihdettuaan päälleen hieman isommat ja rennommat vaatteet, Lulu tuijotti miettiväisenä rauhallisena nukkuvaa Matiasta. Ruokahalun kasvaminen, väsymys, lihominen...
Äkkiä Lulu tajusi mistä oli kyse.

--

Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan Lulu ei ollut väsynyt tai nälkäinen, joten kätti ajan hyväkseen ja alkoi maalata. Se rauhoitti hänen myllertävää mieltään.

Hetken päästä Matiaskin heräsi, ja tuli katsomaan mitä Lulu puuhasi. "Kaunis maalaus", hän kehui. Lulu nyökkäsi kiitokseksi. "Kuule, meidän pitäisi puh--" molemmat aloittivat yhtäaikaa, mutta jättivät lauseen kesken ja tuijottivat toisiaan. "Sano sinä ensin", Lulu antoi luvan Matiakselle.

Matias syöksyi halaamaan Lulua rakastavasti. "Ensimmäiseksi haluan sinun tietävän, etä rakastan sinua, ja-" "Oih, älä purista niin tiukasti", Lulu ähkäisi. Matias päästi irti, eikä jatkanut puhumista.

"Saanko minä sitten sanoa?  Hyvä. Menepä tekemään hieman ruokaa, niin valmistaudun henkisesti sillä aik-" "Kuule Lulu, hankalaa sanoa tämä, mutta en mene tekemään ruokaa. Olet lihonut viimeaikoina, paljon. Epäilen että sinulla on jokin tauti. Jospa menisimme lääkär-" "Piru vie Matias, olen raskaana ja kirjaimellisesti kuolen nälkään jos et nyt mene kokkaamaan", Lulu keskeytti Matiaksen lauseen, aivan kuten Matias oli keskeyttänyt hänen. Mies vetäisi yllättyneenä kätensä pois Lulun vyötäröltä.

"RASKAANA?!" Matias huusi. Mitään tälläistä hän ei ollut osannut odottaakkaan. Ettäkö vauva tulossa, mitä ihmettä?
Lulu huokaisi. "Mennään juttelemaan tästä ruokapöydän ääreen."

--

Pian oli saatu paistettuja leivoksia pöytään, ja pari istahti pöydän äären keskustelemaan. "Noh.. Mitä me nyt sitten teemme?" Matias kysyi, vaikka tiesikin jo mitä mieltä itse oli, ja mitä mieltä toivoi Lulunkin olevan. He pitäisivät lapsen, ja kenties joku päivä lapsi pääsisi perheessä perijän päälle, ja jatkaisi Kivipurojen pientä sukua. Pahimmassa tapauksessa Lulu kuitenkin luultavasti ei haluaisi vielä lasta, ja antaisi sen adoptoitavaksi. Sitä Matias ei halunnut ajatellakkaan.

"Niin... Tuota, minun pitäisi varmaankin mennä sairaalaan varaamaan aika abortille, ennen kuin on liian myöhäistä", Lulu sanoi hermostuneesti hymyillen. Tietenkään he eivät pitäisi lasta, hehän olivat vielä nuoria, eivätkä edes kihloissa.

"Abortti...?" Matias toisti hiljaisella, epäuskovalla äänellä Lulun sanoman sanan, kun nainen vielä jatkoi puhumista, näkemättä lainkaan Matiaksen vallannutta epätoivoa.

"Niin, abortti. Mitä muutakaan? Haha, emme kai me nyt vielä lasta hanki?" Lulu kysyi epäilevästi. Matias pudisti päätään, yhä uskomatta, että Lulu oli sanonut niin. "Emme kai me lasta voi tappaa!" mies huudahti.

"Ei se ole lapsi, sikiö vasta", Lulu sanoi kylmästi, ja haukkasi leivostaan. "Sitäpaitsi, en ajatellut hankkia lapsia ennen avioliittoa."

"Hmm... entä jos korjaisimme asian?" Matias kysyi näyttäen salaperäiseltä. Lulu mulkaisi miestä. "Mitä tarkoitat?" "No..."

Matias nosti pöytään mustan rasian. "Avaa se."
Lulu päästi ihastuneen kirkaisun ja tutun kikatuksensa. "Ei kai siellä vaan ole..?"

"Matias, kositko sinä minua?!" Lulu kysyi, miltei hyperventiloiden. Matias kehotti taas avaamaan rasian.

"Oih!!" Lulu huokaisi, nähdessään kauniisti kiiltelevän sormuksen, jota koristi upea timantti.

Lulu otti sormuksen sormiensa väliin ja nauroi hysteerisesti. Matias katsoi naista hieman huvittuneena. "Mikäs nyt naurattaa?" "Se...hihi...on vaan niin, hih, kaunis!"

Lulu pujotti sormuksen nimettömäänsä. "Ihanaa", hän voihkaisi, ja samantien nauru muuttui itkuksi, onnen kyyneliksi. "Kyllä, kyllä, kyllä, kyllä, kyllä, kyllä, kyllä, voi kylläkylläkylläkylläkylläkyllä!!"

Pian kimppakyyti tuli hakemaan Matiasta. Kunpa tuo kuski vaan pitäisi katseen tiessä ja kädet ratissa...

Lulu painui nukkumaan. Lapsi-ajatus pyöri hänen mielessään. Miksi Matias niin kovasti halusi lapsen?  Lululla itsellään ei ollut mikään kiire, eikä hän ollut edes varma, halusiko lapsia ollenkaan.

---

Herättyään Lulu meni viimeistelemään maalauksensa. Nukkumaanmennessä eri vaihtoehdot olivat pyörineet kovaa vauhtia hänen mielessään, ja nyt hän oli tehnyt päätöksensä lapsiasia suhteen.

Hetken kuluttua Matiaskin tuli töistä. Hän oli saanut ylennyksen laskuvarjojääkäriksi.

Pian pari sai istuutua sohvalle keskustelemaan vakavasti siitä, mitä tulevan lapsen kanssa tehtäisiin. "No... oletko miettinyt?" Matias kysyi. Hänen kasvoilleen oli jähmettynyt jäykkä ja hermostunut hymy.

"Ei", Lulu tokaisi. "Ei?" vieressä istuva Matias toisti, ymmärtämättä mitä Lulu tarkoitti. "Ei", nainen sanoi taas, "En tee aborttia. Kuten sanot, ei ole oikein tappaa tätä sik-- lasta."
Matias hymyili voitonriemuisesti. "Hienoa! Mikä lapsen nimeksi tulee? Minä ehdottaisin, että jos se on poika, niin J-" "Hiljaa. En todellakaan. Tahdo miettiä. Sitä. Nyt."

Sitten aloitettiin ensimmäisen perijätaulun maalaus. Kyllä, tähänkin legacyyn tungetaan ne maalaukset, on kiva saada kuva jokasesta sukupolvesta seinälle :D

Säikähin hieman kun oli zoomattuna Luluun, ja yhtäkkiä toi nainen vaa kävelee tohon taakse :DD Muttajoo. Lulukin pääsi harrastuskerhoon, taisi olla jo valmiiksikin jossain.

Hetken päästä istuttiin ruokapöydässä juustopastalautasten äärellä, ja juttu luisti kuten aina ennenkin.

Kesken syömisen Lulu nousi pöydästä kasvattamaan vatsaansa. Siellä se lapsi kasvaa...

"Ihanaa", Matias huokaisi haaveilevasti, "siellä se mun tyttöni tai poikani kasvaa, ja pian se jo syntyy..."

"Kuule Lulu. Sanoit ettet halua lapsia ennen avioliittoa, ja olet myös sanonut ettet halua isoja prinsessahäitä.." Matias aloitti, "Joten mitäs sanoisit jos... mentäisiin naimisiin nyt ja tässä?" "Kuulostaa mahtavalta", Lulu suostui.

Ja niin neiti Lulu Tanjusesta tuli rouva Lulu Kivipuro.

Matias painoi Lulun kämmenen poskelleen. "Ja nyt, mitäs sanoisit jos... mentäisiin viettämään hääyötä?"
Lulu nauroi. "Ensiksi kyllä pitää viettää tämä hääillallinen loppuun."
Hetken päästä kyllä mentiin sitten sänkyyn, ja tehtiin vähän muutakin kuin nukuttiin...

---

Lulu heräsi aamulla yksin, Matias oli jo lähtenyt töihin. Yllättäen hän ei ollut kovin nälkäinen, joten tyytyi pelkkään tuoremehuun aamiaiseksi.

Lulu tahtoi kodin olevan siisti hänen esikoisensa syntyessä - nyt hän oli jo hyväksynyt lapsi-ajatuksen aivan täysin - ja käytti paljon enemmän aikaa siivoamiseen kuin yleensä.

Nainen tahtoi myös välttämättä kokeilla pihalle hommattua kuntopyörää, mutta eipä siinä kauaa kestänyt, kun hän jo oli läähättävä punainen kasa.

Hän päätti ottaa pienet torkut sohvalla, kun ei jaksanut makuuhuoneeseen asti raahautua.

Tässä välissä pelissä tapahtui muuten kummia. Tontille ilmestyi ulosottomies, sossu ja murtovaras yhtäaikaa, ja kaikki jäivät bugittamaan tontille. Sain ne kyllä boolpropilla pois, mutta peli jäi siihen tilaan ettei voi tallentaa... Piti pelata uudestaan siitä asti, missä Matias lähtee töihin/Lulu herää. Onneksi tallennan aika usein. :D

Pian Matias, yhtä haisevana kuin aina, tuli töistä. Lulun olin bugiepisodin jälkeen laittanut ihan sänkyyn asti nukkumaan, ja sinne Matiaskin käpertyi muut tarpeensa täytettyään.

Lulu heräsi keskellä yötä. Hänen vatsassaan tuntui outoa kihelmöintiä, joka esti häntä käymästä uudelleen nukkumaan. Hänen oli siis pakko nousta ylös ja mennä tekemään jotain. Hän päätti mennä maalaamaan vielä perijämaalausta, kyllä hän ulkomuistista Matiaksen kasvot osaisi piirrellä.

Juuri kun Lulu oli ottamassa siveltimen käteensä, viiltävä kipu välähti hänen vatsassaan. "MATIAS!" Lulu kirkaisi tajutessaan synnytyksen käynnistyneen...

Lulu piteli mahaansa ja ulvoi tuskasta, vauvan yrittäessä tulla ulos. Pian Matias ryntäsi paikalle puhelin kädessään. "Soitanko ambulanssin?!" hän hoki paniikissa, mutta synnytys oli jo liian pitkällä siihen.

"AAAAAAIIII!" Lulu huusi kurkku suorana. "APUA, ALIEN REPII TIENSÄ ULOS VAIMONI RUUMIISTA!!" Matias huusi vielä kovempaa, yhä unenpöpperössä.
"Voi Jeesus, lapsi se on Matias eikä mikään alien!" Lulu tiuskaisi.

"Hetkinen - Mitä? Jeesuslapsi? Oletko varma?" Matias hämmentyi. Lulu itki ja haukkui Matiasta kamalaksi ja ilkeäksi opossumiksi, kun hän oli laittanut tämän monsterin hänen kohtuunsa.
Lulu taipui kivusta kaksinkerroin, ja alkoi ponnistaa.

"Hengitä syvään, rauhallisesti, ei paniikkia", Matias neuvoi hieman kauempaa. Lulu puuskutti vihaisena: "Minähän yritän!!" "Puhuin itselleni! Olen ihan paniikissa", mies voihkaisi katsellen tuskaisena vaimonsa tuskaa.

Pian Lulu oli pullauttanut maailmaan universumin suloisimman tyttölapsen. Nainen läähätti onnellisena, ja nosti esikoisensa korkealle ilmaan. "Niin kaunis", hän voihkaisi.

Lapsi peri Lulun ihon, Matiaksen hiukset, ja molempien silmät.

"Saanko pidellä häntä?" Matias kuiskasi. Lulu halasi esikoistaan tiukasti, ja ojensi lapsen sitten aviomiehelleen. "Selvästi äitiinsä tullut", mies ihasteli hiljaa.
Yhtäkkiä uusi, äskeistä kovempi kipu alkoi vihloa Lulun vatsassa. Hän voihkaisi tuskaisesti, ja valmistautui uuteen synnytykseen.

Niin, sillä näinhän tässä pääsi käymään...

"Lulu-kulta, mitä puuhaat? Synnytit jo", Matias kommentoi tajuamatta lainkaan, miksi hänen vaimonsa oli alkanut ähkiä ja puhkia uudestaan. Lulu alkoi kiroilla kovaan ääneen. "Tuo ei välttämättä ole kovin soveliasta kuultavaa tyttärellemme", Matias huokaisi päätään pudistellen, ja sai Lululta manaukset alimpaan helvettiin.

Pian Kivipuroilla oli myös pieni poikalapsi. Se peri muuten samat piirteet kuin siskonsakin, mutta iho on Matiakselta. "Kaunis", kommentoi Lulu poikaansakin.

Vauvat piti tietenkin ruokkia heti. "No, joko alat pitää lapsista?" Matias kysyi Lululta. Nainen ei vastannut, tuijotti vain haltioituneena käsivarsillaan lepäävää poikaa.

Mutta miten lapset nimettäisiin? Siinäpä miettimistä tuoireille vanhemmille. He heittivät toinen toistaan hullumpia nimiehdotuksia, kunnes viimein päätyivät yhteisymmärrykseen...

Kun lapset oli saatu nukkumaan, vanhempienkin piti saada hieman murua rinnan alle. "Hyi", Lulu voihkaisi heidän syödessään Matiaksen tekemää spagettia. "Mm, kastike pääsi vähän kärähtämään, tiedän", Matias mumisi.

Vauvojen huone. Puolet pinkkiä, puolet sinistä, keskeltä keltaista.

Saanko esitellä: Rebekka Kivipuro!

..Ja Jeremias Kivipuro!

Kun lapsille oli toivotettu hyvät yöt vielä kerran, koko perhe lopulta kävi nukkumaan.

---

Kauaa tuota ihanaa rauhaa ei kuitenkaan kestänyt, kun talon vaippa-ikäiset pian alkoivat kitistä märkää vaippaansa. Molemmat vanhemmat joutuvat jättämään lämpimän sängyn ja kiirehtivät hoitamaan lapsiaan.

Sillä aikaa kun kaksoset taas nukkuivat ja Matias oli taas töissä, Lulu viimeisteli ensimmäisen perijämaalauksen. Se pääsi kunniapaikalle keittiön seinälle.

Lulu sai hoitaa molempia lapsia yksin. "No no, Rebekka, älähän itke, täältä saat ruokaa."

Lulun siivousinto ja väsymys jatkuivat vielä raskauden jälkeenkin.

Hän kuitenkin heräsi torkuiltaan ovikellon sointiin.
"Krisse!" Lulu huudahti, ja ryntäsi halaamaan lukioaikaista ystäväänsä. "Eipä olla nähty aikoihin!"
"Joo, tulin sukulaisten luo tänne Leutolaaksoon, ja kun kuulin että sinä asut nykyään täällä, päätin tulla käymään. Yllätys! Sinulla on kuulemma jo lapsiakin?"
Ohhoh, kuinka nopeasti uutiset levisivät Leutolaaksossa.

"Joo, onhan mulla... Mutta ne on nyt päiväunilla. Mutta hei, kuulitko siitä ravintolan vanhasta naisesta? Sillä on kuulemma peruukki", Lulu juoruili kaverilleen. Yhdessä tytöt hihittivät kuin alakoululaiset, kaikella mahdolliselle.

Krisse ei kuitenkaan viipynyt kauaa, ja hetken päästä Matiaskin tuli töistä.

Matias pääsi hoitamaan lapsia, ja Lulu vihdoinkin nukkumaan ja syömään. Lapsia hoitaessa ei naisella oikein ollut ollut aikaa hoitaa omia tarpeitaan.. Melkein yhtä uuvuttavaa kuin raskauden aikana.
Mutta kylläpä tämä mies pitää hyvää huolta lapsistaan, lattialle vaan vauvat makaamaan!

Lulun oli hankala pitää näppejään erossa lapsistaan, edes sen aikaa kun ruoka on uunissa. Valmisateria siis paloi nätisti pohjaan, huoh.

Illan tullessa lastenhoitovuoro sai sitten taas vaihtui, ja Matias meni nukkumaan.

Siinä missä Jeremias nukkui rauhallisesti, tuntui Rebekalla olevan koviakin univaikeuksia.

Ja kun Rebekan viimein sai nukahtamaan, Jeremias heräsi huutamaan märkää vaippaansa, ja herätti siskonsa, joka alkoi sitten kohta itsekin huutaa samasta syystä.

Onneksi Matias ei nukkunut kauaa, ja Lulu kiirehti suutelemaan vastaherännyttä puolisoaan. "Kuule Matias", Lulu aloitti, "Lähdetäänkö jonnekkin? Olen ihan poikki tästä vauvojenhoidosta..."

Ja niin päätettiin, että lähdettäisiin stadiin treffeille. Lulu tilasi lastenhoitajan paikalla Matiaksen pimputellessa pianoa.

Pariskunta laittautui oikein hienosti, odotellessaan vauvavahtia saapuvaksi.

Pian Liisa Lipevä -niminen mummo saapui paikalle. Vanha nainen painui samantien herättämään kaksoset unestaan ja tyrkytti näille pulloja... No, kukin tavallaan.

Hetken päästä taksi saapui hakemaan stressaantuneet vanhemmat pois. Tai siis, stressaantuneen vanhemman, Matias ei turhia voivotellut ja luotti lastenhoitajaan täysin.

Pian pari suuteli Keskiyön kurkun edessä - Paikan, jossa he olivat ensimmäistä kertaa tavanneet. Se tuntui jotenkin sopivalta paikalta treffeille.

"Mitenköhän Jeremias ja Rebekka pärjäävät sen Liisan kanssa? Pitäisikö soittaa ja kysyä?" Lulu hermoili heidän odotellessaan tarjoilijaa.

Kohta tarjoilijanainen saapui, ja pari tilasi.. Öö, mitä? En enää muista. Mutta jotain he tilasivat.

Tässä vaiheessa stadissa nousi aurinko, sillä Lulu ja Matias olivat lähteneet kotoa joskus kello 5.

Whoo, rouva Kurjenkaula! En oo nähnyt tätä mummelia kuin jotain korkeintaan 2 kertaa :D Nyt kolme.

Matias ja Lulu suuntasivat laulamaan karaokea.

...Ja sen jälkeen he päättivät tukkia tukkia muilta pääsyn laulamaan, alkamalla pussailla keskellä karaokepaikkaa.

Krhm, herätätte huomiota.

Rouva Kurjenkaula kohottaa laukkuaan...

"AUTS! Älä lyö mua, hullu!" Matias ulvahti Kurjenkaulan käsilaukun mätkähtäessä vasten hänen olkapäätänsä. "MITENKÄ SITÄ PUHUTELLAAN VANHOJA IHMISIÄ!" Kurjenkaula raivosi, ja Matias sai yhä useampia iskuja varmastikin kivillä täytetystä laukusta.

"Hei, minä osaan karatea! ...Ai se lähti jo, huh, hyvä."

"Mitä se hullu mummeli tuli sulle paasaamaan?" Lulu kysyi ja suuteli Matiasta. Mies naurahti. "Äh, jotain vaan..." "No, mitäs sanoisit jos suututettaisiin se ihan kunnolla?" Lulu virnisti.

Ja pian oli Keskiyön kurkun sohvalla meneillään hellä hetki.

Mutta ei, (onneksi) Kurjenkaula ei huomannut pariskunnan touhuja.

Pian sitten pitikin jo lähteä kotiin, katsomaan ettei Liisa-täti ole tappanut lapsosia...

Onneksi tontti tallentuu siihen kohtaan mihin se jää kun lähdetään yhteisötontille eikä aika kulu kotitontilla silläaikaa, ja Liisa-täti ei ollut vielä ehtinyt kuin ruokkia yhden vauvelin ja kiikutti tuttipulloa roskikseen.

Lulu ryntäsi pelastamaan Rebekan lattialta, mutta tulikin sitten toisiin ajatuksiin ja lähti viemään ulos ruusun, kiitokseksi Matiakselle onnistuneista treffeistä.

"Voi kun se on nätti siinä", Lulu ihasteli itsekseen, Matiaksen työauton tullessa. Tuntuu että yli puolet tästä osasta on sitä kun Matias menee töihin tai lähtee töistä...

--

Matiaksen ollessa töissä, Lulu tajusi, että hänenkin pitäisi pian palata töihin. Hän käytti aikaa tuttavilleen soittelemiseen, sillä tarvitsisi lisää ystävyyssuhteita saadakseen sitten ylennyksen.

Voi että kun vastaan Matiaksella aina väärin näihin...

"Tulehan sieltä, äidin pieni kultamussukka... Niin, pianhan sinä et olekaan niin pieni kultamussukka", Lulu leperteli Jeremiakselle.

Matiaskin tuli kohta töistä, nolattuna ja ainoan karismapisteensä menettäneenä.

Oli Matiaksen vuoro ryhtyä taas vauvanhoitoon.

"Mitäs luet?" Matias kysyi Lululta istahtaessaan tämän viereen sohvalle. "Työpaikkailmoituksia", nainen mumisi nenä kiinni lehdessä. Matias kysyi kummastuneena: "Miksi? Sinullahan on jo hyväpalkkainen työ." "Niin, mutta sinulle." "Minulle? Mullakin on jo hyväpalkkainen työ", Matias totesti, täysin hämmentyneenä. Lulu huokaisi. "Sähän haluat poliisiuralle? Mun mielestä sun olis jo aika vaihtaa alaa jos joskus aiot", hän selitti, ja ojensi lehden miehelleen.

Senpäiväisestä lehdestä ei löytynyt paikkoja lainvalvonta-alalta, mutta Lulu pakotti Matiaksen lupaamaan, että tämä katsoisi joka päivä lehdestä, jospa joku päivä sieltä aukeaisi paikka.

"Kuule Matias. Voisitko ottaa tänään vapaata töistä? Minun pitää melkein joka päivä hoitaa lapsia ihan yksin, mä en jaksa..." Lulu ehdotti miehelle. Matias epäröi hetken, ja ehdotti: "No entäs jos palkattaisiin lastenhoit-" Mutta Lulu tyrmäsi ajatuksen jo ennen kuin Matias oli edes ehtinyt sanoa loppuun. Huokaisten Mies joutui alistumaan kohtaloonsa, ja marssi puhelimen luo. "Minä menen sitten tänään töihin, sinä saat hoitaa lapsia yksin", Lulu lisäsi vielä.

"Joo, siis minulla on kamalasti kuumetta ja heikottaa. Yskäkin on, köhköhköh", Matias selitti puhelimeen.

Esitys meni täydestä Matiaksen pomoon, joka lupasi miehelle päivän vapaata.

Sillävälin Lulun piti ruokkia taas vauveliinit. "Tuitui, otahan tästä maitoa, äitin nasupallero."

Juotuaan maidon, äitin nasupallero yrjösi äitin päälle. "Hyi! Jeremias, ei noin saa tehdä", Lulu nuhteli lastaan, joka vain tuijotti äitiään ja jokelteli. Päätään pudistellen nainen kävi peittelemässä lapsensa sänkyyn ja meni itsekin kylvyn kautta nukkumaan.

---

Kello kymmeneltä Lulu sai nousta kiiltävän, punaisen auton kyytiin, ja lähti töihin.

"No niin, aamupalan aika", Matias totesi ja meni hakemaan Jeremiaksen. Jotenkin se on aina tää Jeremias joka päätyy näihin kehdostanosto-kuviin, mokoma linssilude.

Hyvä että edes toisella onnistuu nää urakysymykset. Jostain syystä noi luvatut simoleonit ei kyllä ikinä tullut...

Miehillä on helpompaa! Matias sai istahtaa rauhassa television ääreen, kun kaksoset vain nukkuivat rauhallisesti.

Pian Lulu tuli töistä.

Kovin on siistit vaatteet tällä työkaverilla...

Viimeinen tuttipullo vauvaiän aikana. Ja taas kuvassa linssilude-Jeremias...

Nyt oli kaksosten viimeinkin aika tulla taaperoikään.






---------------


TÄHÄN lopetamme tämän osan josta tuli kyllä mun mielestäni ainakin tosi pitkä, edellisissä legacyissani kuvamäärä on ollut sellaset vähän päälle tai vähän alle sata, tässä kuvia oli päälle 170.

Kommentoikaa toki hei kaikki, anonyyminakin pystyy :)