OSA 3 - Mokoma makkara!

Kolmas osa julki :---3
En keksi näihin alkuihin mitään höpöteltävää. Öö, no, pitäis varmaan mainita ainakin se, että tää osa on reilusti lyhyempi ku edellinen, tässä on vaan vähän päälle sata kuvaa. Sanokaas hei, minkäpituisia osia te mieluiten lukisitte? :D

Ja tässä osassa saattaa olla pieniä epäloogisuuksia tai kirjotusvirheitä, suurimman osan tekstistä olen kirjoittanut joskus myöhään illalla. Mutta jos ette mitään huomaa niin älkää ruvetko suurennuslasin kanssa etsimään...

Joop, en keksi mitään muuta tähän. Ruvetkaahan lukemaan kolmososaa.


---

Pian Kivipurojen tontilla oli kaksi suloista taaperoikäistä hääräilemässä.

Jeremiaksesta kasvoi ihan järkyttävän suloinen! Ja oon ihan rakastunut tohon nallepipoon. *___* Aw, voisin ylistää loputtomiin tän pojan suloisuutta(vaikka ihan normaali taaperohan tää on.... se on toi nallepipo joka siiitä söpön tekee !!). Luonnepisteet menee 10/8/10/3/3 eli poika on siisti, menevä, toimelias, vakava ja marisija.

Rebekastakin tuli tosi söpö... Tätäkin voisin ylistää vaikka maailman tappiin saakka! >__<
Luonnepisteet on 5/8/9/3/1, eli tyttö on jotain siistin ja sottaisen väliltä, menevä, toimelias, vakava ja marisija, eli aika samanlainen kuin linssiludeveljensäkin, joka tähänkin kuvaan tunki.
En oo muuten kertonut Matiaksen ja Lulun luonnepisteitä, voin kyllä nekin tänne kirjottaa jos jotakuta kiinnostaa(eli hihkaise jos olet kiinnostunut).

Toimeliaat kaksoset vipelsivät kokoajan ympäri taloa, ja Matias ja Lulu saivat huomata, että tulevaisuudessa vanhat tuttipullot eivät saisi maata lattialla kovinkaan pitkään, ellei tahtonut taaperonoksennusta lattialle.

Taaperot kipittävät vessaan (+Matias törmää seinään).

Taaperovat rynnivät ulos.
Jeremiakselle tuli itku silmään, kun ovesta päätyikin jonnekkin, jossa oli kylmää ja pimeää.

...Ja sitten vielä sisko asettui oven eteen niin, ettei päässyt takaisin sisälle lämpimään.

Onneksi Matias, huolehtivainen isä, tuli pelastamaan lapsensa pinteestä. Vaikkei kumpikaan vielä osannutkaan puhua, sai Rebekka kuitenkin jotenkin vaadittua isältään kirjan lukemista, ja kolmikko siirtyi sisälle lukemaan kirjaa nimeltä 'Nalle Simin seikkailut Puolensiminmetsässä'.

Ja laitetaanpa myös vähän Lulua tähän väliin. Kuten kuvasta voi päätellä, kaksoset saavat pian pikkusisaruksen/sisaruksia...

--

Lulun ja Matiaksen mielestä kaikki tarpeelliset taidot piti oppia heti. Siispä kaksosten päivät olivat tännä kävelyn, puhumisen, ja pottailun harjoittelua.

Muistin vasta nyt käyttää nää etupisteet. Tälläiset edut sitten valitsin. ^__^

Mahtimaito-konekin taloon hankittiin, mutta pääsipä unohtamaan, että tavoitemittarin pitää olla tarpeeks korkealle.
"Mites tästä maidosta nyt tällästä tuli...?"

Epäonnistuneen mahtimaitoannoksen takia ei harjoittelua sinä päivänä jatkettu, ja koko talo painui nukkumaan.


---

Lulu sai alkaa taas pitkästä aikaa käydä töissä, vaikka pianhan nainen taas jäisi uudelleen äitiyslomalle.

--

Hetken päästä Matias ja kaksoset heräsivät. Kaksosten oli aika oppia hieman kiinteämmälle ravinnolle, ja pullojen sijasta lapsille annettiin puurolautaset.

Eihän siinä kauaa mennyt, kun Lulu jo tuli kotiin. Naisella oli kovin lyhyet työpäivät. "Missä Rebekka?" Lulu kysäisi Matiaksen kävellessä kylpyhuoneeseen Jeremiaksen kanssa. "Päikkäreillä", kuului vastaus.

Lulu silitti suloisesti uinuvan esikoisensa(Rebekka syntyi ennen Jeremiasta, joten on esikoinen) hiuksia. Rebekka tuhisi unissaan ja käänsi kylkeä.

Tuhinaa kuului muualtakin, nimittäin Jeremiaksen ärtynyt puhina, kun hänet nostettiin lämpimästä kylpyvedestä vilpoisaan ilmaan. Onneksi pojalle saatiin kuitenkin pian vaatteet takaisin päälle.

"Hei kuule, Lulu. Sinä kun halusit että vaihtaisin poliisiuralle, nyt kun meillä on lapset ja kaikki, ja armeijassa kun kuluu niin paljon aikaa... No, löysin vapaan paikan lainvalvontauralta", Matias kertoi vaimolleen. Lulun kasvot kirkastuivat. "Sehän on hienoa! Milloin ensimmäinen työvuorosi on?" nainen kysyi. Samalla hetkellä ulkoa kuului kimppakyytiauton tööttäily. "Taitaakin olla nyt heti", Matias naurahti.

Ja niin Matias sai lähteä töihin alalle, jonka huipun saavuttamisesta oli haaveillut pikkupojasta asti.

Lulu aloitti Jeremiaksen kanssa kävelyharjoitukset, Rebekan kikattaessa vieressä veljen hassunnäköiselle kahdella jalalla hötkymiselle. Tuo touhupöytä(vai mikä onkaan) oli siirretty tilanpuutteen vuoksi pois lastenhuoneesta.

Rebekka oli juuri saanut palikkaleikit kivasti käyntiin, kun Lulu huhuili tätä lastenhuoneesta. "Rebekka, tulehan", nainen kutsui, käveli tyttärensä luokse, ja kantoi tämän lastenhuoneeseen. Tyttö puhisi ärsyyntyneenä.

Lastenhuoneessa käynnistettiin pottaharjoitukset, ja pian molemmat lapset alkoivat ymmärtää, mitä itua oli punaisella istuimella kököttämisestä.

Ja yhtäkkiä Lulun maha ponnahti kokoa isommaksi. Nainen hätkähti ja riensi puhelimen äärelle, ilmoittaakseen töihin, että jää äitiyslomalle.

"Hei kulta", Lulu tervehti töistä tullutta Matiasta. "Millainen oli ensimmäinen työpäivä?" Juuri niin hauskaa kuin kuvittelinkin", mies kertoi innostuneen näköisenä. Halatessaan vaimoaan Matias havaitsi, että Lulun vatsa oli kasvanut.

"Oho! Lapsihan on kasvanut", Matias hämmästeli, ja alkoi lässyttää vatsalle. Mokoma touhu huvitti Lulua, jonka oli vaikea hillitä hymyään Matiaksen höpistessä isin pikku saunatontusta.

Kun Matias oli saanut vaihdettua työpaikkansa häntä enemmän kiinnostavaan uraan, alkoi hän motivoitua myös ylennystän hankkimiseen. Hän meni kuntoilemaan varta vasten häntä varten ostetulla kuntopyörällä, ensimmäistä kertaa. Pian kuitenkin alkoi sataa ja ukkostaa, ja mies lähti sisälle ja meni vaimonsa viereen nukkumaan.


---

"PUO!" Jeremias räyhäsi syöttötuolissaan. Kaksoset kumpikin osasivat puhua simlishiä aivan pikkuruisen, ja huonosti, he osasivat sanoa esimerkiksi sanoja 'puo'(pullo), 'vaua'(vauva), ja 'kiia'(kirja). Lisäksi 'ääti' ja 'iti' -sanat onnistuivat muodostumaan kielenpäällä, ja Rebekka osasi sanoa kaksosten omatkin nimet('Leleka' ja 'Lelemia').

"Siitä saat lautasellisen puuroa, ei pulloa", Lulu totesi, ja ojensi pojalleen puurolautasen. Jeremias änkäsi vielä hetken vastaan, tuttipulloa vaatien, kunnes lopulta suostui popsimaan puuronsa.

Ruuan jälkeen alkoi mahtimaidon avustuksella opettelutuokio. Jeremias, joka osasi kävelemisen jo valmiiksi melkein kokonaan, oppi nopeasti puhumisen ja kävelyn, ja oli jo kiiruhtamassa lelulaatikolle Rebekan vasta aloitellessa kävelyn opettelemista. "Opeta Jeremiakselle lastenloru", Lulu pyysi Matiakselta, ja Jeremiaksen leikkimishaaveet jäivät, noh, haaveeksi.

Pian Jeremias osasi myös lorun, ja Matias, joka oli saanut opetettua pojalle sen kaiken, oli itsestään niin ylpeä, että potantyhjennyskin kävi hymyssä suin.

Kohta eivät enää kaksosetkaan olisi niin pieniä...

Matias lähti töihin, muiden mennessä jo nukkumaan.

---

Lulu heräsi keskellä yötä siihen, kun mahanpohjaa poltteli tutusti. Synnytys ei kuitenkaan vielä ollut kyseessä, vaan maha kasvoi taas. Eli eipä synnytykseenkään kauaa ollut.

Matiaksellakin meni töissä hyvin.

"Yo, bro!" "...Miten vaan."

Ja pian oli ilta, ja kaksosten aika kasvaa koululaisiksi.

Rebekka ojenteli innostuneena pikkuruisia sormiin kakun kynttilöitä kohti. "Lynttilä", tyttö hihitti.

Pian saatiin pienet liekit yhteisvoimin puhallettua sammuksiin.

Ja niin kasvoi Rebekasta reipas kouluikäinen!

Ja sitten oli Jeremiaksen vuoro sammuttaa kynttilät. Liekit kuitenkin pelottivat poikaa, joten Matias sai puhaltaa ne sammuksiin ihan yksinään.

Ja saatiinhan Jeremiaksestakin suloinen koululainen.

--

"Ja sit tää ampu sitä päähän sillei et siltä niinku lens veri silleen! Pum!" Jeremias selitti innoissaan. "Mut tää väisti sitä luotia kumartumalla sillee maahan niinku ne ninjat niinku ja sitte tää silleen niinku hyppäs ton toisen päälle niinku ja tappo sen silleen!" Rebekka pisti vastaan. "Hei lapset, menisittekö muualle leikkimään", asioilla oleva Lulu ehdotti.

Kaksi hymyilevää, iloista lasta ryntäsi olohuoneeseen kikattaen. "Tää voitti sen!" Rebekka ylpeili. "Eikä! Sä et pelannu reilusti, kyllä tää tappo sen ekana", Jeremias intti. Pian leikki kuitenkin unohtui, ja puheenaihe vaihtui.

"Ootko sä nähny äitin mahan? Se on ihan pallo!" Jeremias touhotti. Rebekka irvisti veljelleen. "No ei tolleen saa sanoa!" "Eikö muka?" "No ei!"

Matiaskin kävi kampaajalla leikkauttamassa hiuksensa. Hän pyysi nuorelta kampaajalta jotain trendikästä ja nuorekasta, ja tälläisen kuontalon mies sai, ja ihan tyytyväiseltä vaikuttaa! Partaakin alkoi kasvaa hieman.

Kaksosten vauvatavarat raivattiin pois huoneesta, ja huoneen toiselle puolelle laitettiin kaksosille sängyt. Lelujakin jätettiin vähän, lelulaatikko ja nukkekoti - Eiväthän he taaperonleluilla enää leikkisi! Huoneen toinen puoli jätettiin odottamaan uutta vauvaa.
Pian kaksoset lopettivat uusilla sängyillään hyppimisen, ja menivät nukkumaan. Myös Lulu ja Matias noudattivat lastensa esimerkkiä, ja painoivat pään tyynyyn.

---

"Matias", Lulu sihahti. Hän oli herännyt keskellä yötä polttavaan tunteeseen mahassa, ja tunne oli vähitellet kasvanut viiltäväksi kivuksi. Lopulta Lulun oli pakko nousta ylös. "Matias! Minä taidan synnyttää nyt!"

Ja aivan oikein, pian alkoivat kovat synnytyskivut. Synnytys oli onneksi hieman helpompi kuin edellisellä kerralla, sillä tulijoita oli tällä kertaa vain yksi. Lulu yritti parhaansa mukaan hillitä tuskanhuutojaan ettei olisi herättänyt kaksosia, mutta se oli oikeastaan aika mahdotonta, onhan synnytys sentään sen verran kivulias prosessi.

Matias havahtui hereille vasta Lulun jo ponnistaessa lasta ulos. "Mitä tapahtuu?" mies hämmentyi nähdessään vaimonsa synnytämässä huoneen toisella puolella, eikä unenpöpperöisillä aivoillaan heti tajunnut, että saisi kolmannen lapsensa nyt.

Pian Lulu sai pidellä käsivarsillaan isosiskonsa kanssa samat geenit perinyttä tyttölasta, joka nimettiin Matilda Kivipuroksi.

Matias pääsi vihdoinkin kärryille siitä, missä mennään. "Oi, ihanaa! Onko mulla nyt kaksi tytärtä?" mies riemuitsi, Lulun vain hymyillessä onnesta - Onnellisena tietenkin uudesta lapsesta, mutta myös synnytyskipujen loppumisesta. Tasattuaan hengitystään hetken nainen lähti hakemaan uudelle tyttärelleen tuttipullon.

Lulu syleili Matildaa, Matiaksen lähdettyä raahaamaan kehtoa takaisin lastenhuoneeseen. Lelut tuotaisiin sitten Matildan saavuttaessa taaperoiän, eihän tässä mitään kiirettä ollut.
Kun Matildakin oli saatu rauhallisesti nukkumaan, lähtivät vanhemmatkin takaisin sänkyyn.

---

Rebekka oli herännyt  aikaisin aamulla, vaikka olikin vasta lauantai. Koulu alkaisi vasta seuraavana päivänä, mutta äidin ja isän mukaan oli hyvä harjoitella aikaista heräämistä ajoissa ennen koulunalkua.
Rebekka oli jo pitkään istunut sängyllään tuijottamassa huoneen toiselle puolelle ilmestynyttä outoa asiaa, muttei ollut keksinyt, mikä kumma se oli.

Mikä kumma mötikkä makasi hänen vanhassa kehdossaan huoneen toisessa päässä?

"Mikä sinä olet?" Rebekka kummasteli ääneen siirryttyään lähemmäs kehtoa, tarkastelemaan outoa ilmestystä. Tyttö koitti muistella kaikkia kirjoista oppimiaan sanoja. Mikä oli kalju ja vaaleanpunainen? Tuntomerkit täsmäsivät aika moniakin asioita.Tarvittaisiin lisää tuntomerkkejä. Hmm, oliko ilmestyksellä iso maha? Rebekka kumartui lähemmäs katselemaan. Ei kovin, mutta ihan tarpeeksi iso. "HAHAA!" Rebekka huudahti tajutessaan lopultakin, mikä mötkäle kehdossa makasi.
Samaan aikaan olohuoneesta kuului ääniä, mitkä kertoivat, että jompikumpi vanhemmista oli hereillä. Rebekka kiirehti sinne kertoakseen, mikä oli ilmestynyt heidän huoneeseensa.

"ISKÄ!" Rebekka huudahti hädissään rynnättyään televisiota katselevan Matiaksen luo. "Mikä on, kulta?" Matias kysyi hivenen huolestuneena. "Meidän - siis mun ja Jeren - huoneeseen on ilmestyny yön aikana... Arvaatko mikä?!" Rebekka paasasi kiihtyneenä. Matiasta alkoi hymyilyttää. "No kerroppas", hän kehotti tytärtään. "MEIDÄN HUONEESSA ON JUOPPO!" tyttö kajautti kovalla äänellä. Letkautus tuli niin yllättäen, että Matiaksen oli mahdotonta estää naurunpyrskähdystään. Rebekka näytti loukkaantuneelta.
"Kuulehan, Bekka. Ei se mikään..juoppo...ole. Se on teidän pikkusiskonne, se joka kasvoi äidin mahassa. Vauvan nimi on Matilda. Keskustellaan siitä lisää sitten kun äiti herää, jooko?" Matias selitti tytölle, jonka kasvoilta paistoi puhdas järkytys. Vauva? Sellainenko heidän huoneeseensa oli tullut? Mutta miksi se ei vaan ollut pysynyt äidin mahassa? Ihme hiippari!

Rebekka lähti leikkimään nukketalolla, ja oli vastaheränneen Jeremiaksen vuoro hämmästellä uutta pikkusiskoa. "Makkara", Jeremias totesi tyynenä ja totisena. "Ei vaan PIKKUSISKO! VAUVA! Isi kertoi", Rebekka leveili tiedoillaan. "Täh? Miksi?" tytön veli kysyi yhä hämmentyneenä. Siihen Rebekkakaan ei osannut vastata. "Isi sanoi että jutellaan siitä myöhemmin", hän mumisi.

--
 

"Vautsi! Sä tanssit tosi hyvin!" Jeremias hihkui katsellessaan siskonsa tanssimista radiosta tulvivan musiikin tahdissa.

Poika liittyi pian itsekin mukaan tanssiin, ja kaksoset yrittivät tehdä kaikki liikkeet samanaikaisesti, mutta aina jompikumpi oli hieman edellä tai jäljessä toisesta.

Pian lapset kyllästyivät tanssimiseen, ja Jeremias koetti sammuttaa radion, mutta kaukosäädin ei suostunut tottelemaan.

"Ei se mee kii", Jeremias huokaisi äkäisenä. Radiosta tulviva purkkapop alkoi vähitellen ärsyttää. Rebekka ei kommentoinut asiaa sanallakaan, vaan sanoi: "Tuu tänne, meiän pitää suunnitella."

"Suunnitella mitä?" Jeremias ihmetteli. "Miten päästään eroon makkarasta", Rebekka sihahti hiljaa, jotteivat Matias ja Lulu kuulisi. Hämmentynyt ilme Jeremiaksen kasvoilla vaihtui tietäväiseksi. Matilda oli nyt ollut talossa muutaman päivän, ja kaksosista tuntui, että äiti ja isä kiinnittivät huomiota vain ja ainoastaan uuteen pikkusiskoon. Isommat lapsoset olivat alkaneet kutsua siskoaan makkaraksi.

Rebekka veti veljensä lähemmäksi, ja kuiskasi: "Jätetään se metsään."

Jeremiaksen ilme oli miettiväinen. "Ai niinku Hannussa ja Kertussa?" "Joo, sillee niinku Hannussa ja Kertussa." "Mut sittenhä joku noita syö sen!"

Rebekka irvisti. "Pöljä, eikä syö! Me vaa jätetään se sinne, ja sitte varmaan joku äiti jolla ei oo lapsia hakee sen omaksi lapseksee", tyttö selitti innoissaan suunnitelmastaan. Hänen veljensä kuitenkin näyytti epäröivältä... "Mut eiks sille tuu ikävä äitii ja iskää?" hän kysyi. "Höh! Se on nii pieni, ettei sitte enää isompana ees muista äitii ja isii!" "Mut eiks äitille ja isille tuu ikävä sitä?" "No onhan niillä meidät!"

Hetken päästä suunnitelma oli saatu hiouttua - kaksosten mielestä - täysin aukottomaksi. He etsisivät jostain lastenvaunut, ja veisivät Matildan keskelle metsää - Ja jättäisivät sinne. Kun he tulisivat takaisin kotiin, äiti ja isä olisivat jo unohtaneet mokoman makkaran, ja rakastaisivat vain ja ainoastaan kaksosia.
"Siitäs saat, makkara", Rebekka kuiskasi kehdossa makaavalle Matildalle.

---

"Äiti, pelottaa", Rebekka nyyhkytti. Leutolaaksossa riehui paha ukkosmyrsky. Lulu kumartui halaamaan vanhempaa tytärtään.

"Auttaisiko kutitushirviö?" Lulu virnisti ja kutitteli tytärtään kyljistä. "Ääk, ei saa!"

"Äiti, kauanko se vauva on meillä?" Rebekka kysyi varovasti äidiltään. Ehkä metsäänjättäminen ei olisi tarpeellista, jos makkara lähtisikin pian?
Lulu naurahti. "Tiedän, että se on vaikeaa, mutta koita tottua siihen ajatukseen että Matilda on meillä aina. Matildakin on minun ja isänne lapsi, ihan kuin tekin."

Tähän väliin vähän Jeremiasta...
"Ääk! Ei kyllä kannata kertoa isille että amme on rikki, se varmaan suuttuu", poika kauhisteli ja yritti epätoivoisesti hakata vuotavaa hanaa kiinni.

Kaksosten arki oli aikalailla myös kilpailua vanhempien huomiosta. "Äiti äiti, teetkösä tänään jotain ruokaa?" Rebekkat tivasi. Jeremias yskäisi. "Kröhöm, mä kyllä istun äitin vieressä etkä sä, vaan mä saan puhua sille! Äiti, teetsä tänää ruokaa?"
"Ottakaa lapset jääkaapista purkkikeittoa... Äitin pitää mennä ruokkimaan Matilda", Lulu vastasi konemaisesti.  Kaksoset tuhahtivat yhteen ääneen. "Mokoma makkara!"

Lapset hörppivät purkkikeittojaan neniä nyrpistellen, maussa ei ollut kehumista...

"Hemmetin hana!" Matias puhisi yrittäessään heikoin tuloksin korjata rikkinäistä ammetta.

"Ei, ei isi nyt pääse, se meni äitin kaa päiväunille."

Niin, päiväunille...

Vähän ennen nukkumaanmenoa Rebekka kuiskasi Jeremiakselle: "Mä löysin kellarista lastenrattaat!"
Hymy kohosi molempien kasvoille. Operaatio Metsämakkaraksi nimetty suunnitelma voitaisiin siis toteuttaa piakkoin!


---

Kaksoset heräsivät keskellä yötä Matildan huutoon. Jo tavanomaiseksi muodostuneet kaksi sanaa, 'mokoma makkara', pihahtivat taas molempien huulilta. Uni ei kuitenkaan tullut enää uudestaan, joten lapset kävivät lelulaatikon kimppuun.

"Koulu alkaa kohta", Rebekka tokaisi veljelleen hieman hermostuneena. Tosiaan, koulun alkuun olisi enää päivä tai kaksi. Jeremias mumisi jotain epämääräistä vastaukseksi. "Onko se susta kivaa?" sisko kysyi vielä, mihin Jeremias sanoi, että on juu kyllä.

Rebekka naurahti ja kääntyi veljeään kohti. "Hahah, tyhmä. Sehän on ihan tylsää, kun pitää vaan istuu päivät pitkät pulpettien ääressä laskemassa 500+600. Ei me semmosia osata, ja jos ei osaa, joutuu jälkkään!" tyttö sivisti veljeään. Poika tuhahti.

"Pöh, tyhmä oot ite - Ei ekaluokalla semmosia laskuja tuu!" Jeremias sanoi, ääni kuitenkin ihan hiukkasen epävarmana. "Ja ei siitä jälkkään joudu..."

 

--

Vessaremontin aika kenties?

Niin, Matiaksen työaika tosiaan oli nyt sitten siirtynyt illasta aamupäivään. Pitäisi taas intoutua hankkimaan niitä taitopisteitä jotta päästäisiin vielä tuostakin työpaikasta eteenpäin, lähemmäs huippua...

Argh! Miksei nää oikeasti IKINÄ onnistu Matiaksella? >:c

Kaksosten kaveri jonka nimen olen nyt ihan täysin unohtanut, tuli käymään. Lulu paistoi kolmikolle räiskäleitä, joita Rebekka ja nimetön kaveri eivät jostain syystä voineet pitää pöydällä?

---

Nonni, nyt sitten on kolmaskin osa loppu. Menenpä tästä pelaamaan nelosta. 8)

Jättäkää toki kommenttia!