OSA 1 - Pussailua

Terve! :---------3 Olen björn-nimimerkillä hiipparoiva hyypiö. Tää ei oo eka legacyni, oon toisella nimimerkillä kirjotellu enemmänki, mutta ei siitä sitten sen enempää ~

LC Kivipuro... Ihan peruslegacy, maustettuna kamalilla kuvateksteillä ja huonolla huumorilla. Sisältää lisäksi myös alastomia simejä ja rumia townieita.


Ai niin, ja parasta myös varoittaa, että tää osa sisältää niin paljon pussailu- ja hempeilykuvia, että ootte vaarassa kuolla yliannostukseen, haha. Ei muuta. Nauttikaa tai kärsikää ekasta osasta, ihan miten haluutte ~

Rauhallisella tontilla, Kiviniementie 19'lla, istui keskellä nurmikkoa nuori mies. Mies oli vasta muuttanut Leutolaaksoon, eikä vielä olleet remonttimiehetkään päässeet paikalle taloa rakentamaan.

Nuoren miehen nimi oli Matias Kivipuro. Matiaksen tavoite on nautinto, ja elämäntoive on päästä lainvalvontauran huipulle, Kapteeni Sankariksi. Matias tahtoo vaimokseen naisen, jolla on punaiset tai vaaleat hiukset, ja tämän tulee osata huolehtia hygieniastaan...

--

Odoteltuaan minuutin tai pari, Matias näki remonttireiskojen auton kaahaavan pihaan. Tönäistyään roskiksen kumoon, he alkoivat väsätä Matiakselle taloa, ja tälläinen siitä nyt tuli..

...jos tätä leikkimökkiä nyt taloksi voi sanoa.

Nautituttaan mehutölkin, Matias löysi ulkoa sanomalehden.

Lakiuralta ei vapaita paikkoja löytynyt, joten miehestä tuli aeorobic-ohjaaja.

Matiaksen siivotessa jotain remonttimiehien jättämiä roskia, voimme havaita taka-alalta epäilyttävän hahmon...

DUN DUN DUUN !!1 Puutarhatantan kosto, nyt elokuvateattereissa.

"Hei komea poika, kiinnostaisko liittyä puutar--- ;;))))"
 "Älä yritä, mummeli >:c"

Naapuritkin tuli ahdistelemaan, joten Matias pakeni taksilla stadiin, puolisoa etsimään.

Bongaa ahdisteleva naapuri! Tämä vihertäti oli muuten jokaisella yhteisötontilla jonne Matias meni, mokoma stalkkeri.

Ensimmäiseksi oli kokeiltava keilausta.

En mä tätä sitten sen enempää kuvannut, Matias livahti toiselle yhteisötontille havaittuaan, että paikalla ollut yhtään vetävää naista.

Tälläisiä pakon edessä mukiinmeneviä naisia seuraavalla tontilla. Ekalla kamalat pusuhuulet, tokalla ei ihan yhtä pahat... Oikeastaan aika kiva, mutta ehkä sitten jollekkin tulevalle sukupolvelle.

 Baaripaikkahan sieltä heti varattiin, ja Matiaksen eteen asetettiin nektariinitorttu.

Mä rakastan näitä simien baari-ilmeitä. Matias on ihan ylisöpö XDD
Tältä tontilta sitten häivyttiin kotiin, ei ollu tässäkään paikassa kivoja naisia.

Kotona Matias heittäytyi alushoususilleen ja kävi nukkumaan, alhaisen energiapalkin vuoksi, vaikkei kotona kello ollutkaan kovin paljoa.

---
 

 
Mies sai herätä puhelimen pirinään, että pitikin hankkia mokoma vehje taloon!

Punatukkainen pusuhuuli se siellä ehdotteli tapaamista. Hyväksyin, sillä olihan se Matiaksen energiapalkki nyt ainakin melkein täynnä.

Ja kohta, illan vaihtuessa yöksi, täpötäysi taksi kurvasi Matiaksen pihalta kohti stadia perävalot vilkkuen.

Matias taisikin joutua keskellä tyttöjen iltaa, ohhoh.

Bileys Pureuksen edessä olevat tuliefektit lupailivat kovaa menoa ja hyvää iltaa.

Tämmöstä tää elämä on, kovasti hytkyttää ja aina ei pysy kyydissä.

Hetken magneettihytkytitmessä hytkyttyään, Matiaksen oli taas jätettävä stadi ja sen upeat tanssimuuvit taakseen, ja suunnattava kotiin.

---

Matias: "Täh?"

Hiljalleen Leutolaaksossa alkoi sataa lunta. Kauniit, valkoiset hiutaleet tippuivat maahan, mutta sulivat heti. Ikävä kyllä lumentulokin lakkasi pian.

 

Nauttiessaan vallan herkullista purkkikeittoaan, Matias teki päätöksen...

Oli aika kääntyä ennustajaeukon treffipalvelun puoleen.

Pian eukko saapuikin, ja Matias suostui maksamaan treffiseuralaisesta huimat 50 simoleonia.

Eihän moinen pieni summa eukolle riittänyt, ja kiukkuinen akka viskasi pihaan Matiasta inhoavan, lähettipalvelun tytön.

Summaa täytyi siis korottaa hieman, ja mies käytti kaikki rahansa.

Uhhuh, ei kelpaa tämäkään pusuhuuli minulle.

Syvästi masentunut Matias hätyytteli treffiseuralaiset ja ennustajaeukon pois tontiltaan, ja lähti nukkumaan.

---

Seuraavana aamuna Matias sai vetää verryttelyasun päälleen, ja suunnata työpaikalleen epäilyttävän romukasan kyydissä.

Ah, hienoa. Potkut heti ensimmäisenä työpäivänä, näin sitä pitää! Olen oikea expertti näiden urakysymysten kanssa.

Oli taas alkanut sataa lunta, kun samainen romukasa toi Matiaksen takaisin pihaan.

Kun vielä suihkustakin tultuaan Matias päästeli vaivaisia tuskanulvauksia, tein päätöksen...

Nyt on aika mennä ulvomaan tuska pois Keskiyön kurkkuun.

"HEEEEEI, AI ZAST MIT JUU ÄND TIS IS KREISI, BUT HIIRS MAI NAMPER, SOU KALL MII MEIBI", Matias ulvoi tuijottaen samalla kiinteästi...

...tätä naista! Tämä on se townie jota olen ympäri stadia metsästänyt, viimeinkin löytyi. Ah.

"Hei, tota, neiti on tosi nätti ja silleen..." Matias sönkötti täysin tuntemattomalle blondille. Nainen tuijotti Matiasta hetken hämillään, kunnes hiukan kiusaantuneena kiitti kehuista.

"Juu, olenhan minä rikas... Kuinka niin?"
"Eei kun muuten vaa..."
NYT! Matias! Iske tämä, iske!

Ja hetken flirttailun jälkeen näyttikin jo tältä. Muah. Aika pyytää treffeille!

Siinähän se ilta sitten meni karaokea laulaessa, ei välttämättä ihan niin hyvillä fiiliksillä...

"Hitto!! Pilasin kaiken!! Vaikken edes tiedä mitä tein väärin, aargh!! NAISET!!"
No no, ei se mitään. Ensikerralla paremmin.

Kotiin tultuaan Matias sai ruuaksi vain iänikuista purkkikeittoa, joka ei kunnolla tyydyttänyt nälkäistä vatsaa. Kurjaa tämä tämmöinen rahaton elämä.

 

"Hei.. Se on MUN lehti... Mä tarviin sitä..."

Matias ottaa tämän asian tosissaan.

Hyväpalkkaiselta sotilasuralta löytyi vapaa paikka. Se siis!

Sitten tutimaan, vaikka kello olikin vasta vähän. Rättiväsyneen Matiaksen silmät lupsahtivat kiinni jo ennenkuin pääkään oli tyynyssä.

---

Kello oli yksitoista illalla Matiaksen herätessä. Mies kajautti komean sotahuudon(haukotukseksikin kutsuttu), ja nousi ylös.

Vielä ei ollut liian myöhä tarttua puhelimeen ja soittaa sille kauniille blondille. Nimi muuten on Lulu Tanjunen.

Halauksen myötä Matias kiirehti saapumaan ovikello soittelevaa Lulua, joka oli puhelimessa tarjoutunut tulemaan kylään. "Kiva nähdä taas!"

Lulu veti Matiaksen erittäin tuttavalliseen halaukseen... ACR <3

Matias alkoi hiljaa hyräillä, ja pari alkoi tanssahdella. Tilanne tuntui ihanan romanttiselta, ja Matias siirtyi hieman lähemmäs...

"Uhh... Mitä sä nyt?" Lulu kysyi hätkähtäen, ja vetäytyi kauemmas Matiaksesta, joka huulet tötteröllä suorastaan vonkasi pusua.

"Mä... Täh? Mä ajattelin, että nyt ois hyvä hetki", hämmentynyt mies sopersi nolona. Lulu loi Matiakseen kylmän ai-niinkö-ajattelit-vai -katseen. "Poskipusu edes?" Matias kysyi virnistäen.

"Okei sitten", Lulu kuiskasi, ja pian pehmeät, punatut huulet hipaisivat punatakkisen miehen poskea. Matias virnisti uudestaan, hieman voitonriemuisena.

"Kiitos tanssista, madam", Matias sanoi, antaen kohteliaasti suudelman Lulun kädelle. Nainen päästi hillittömän kikatuksen.

"Mitäs nyt?" Matias kysyi huvittuneena. Lulu hymyili leveästi. "Sähän oot oikein kunnon herrasmies", hän kikatti.

Matias veti Lulun tiukkaan syleilyyn. "Sä olet kaunis", mies kuiskasi naisen korvaan. Lulu vetäytyi halauksesta, tuijotti Matiasta hetken silmiin, ja kuiskasi: "Nyt." "Nyt?" Matias ihmetteli. "Nyt on hyvä hetki", Lulu hymyili.

Suudelma oli lämmin ja pehmeä, ja maistui aavistuksen verran kanelilta.  Hetki oli taianomainen, eikä kumpikaan olisi tahtonut sen loppuvan...

"On jo myöhä. Mä lähden nyt", Lulu tokaisi ilkikurisesti virnistellen. Matias huokaisi. "No.. Nähdäänkö huomenna?" Mutta nainen oli jo mennyt.

Hilpeä hymy huulillaan Matias ryhtyi valmistamaan itselleen muroja yöpalaksi. Mies oli täynnä energiaa, eikä nukkuminen tullut kuuloonkaan.

Ylimääräinen energia on hyvä käyttää hyödyksi, ja pian talo hohti puhtautta.

Auringon nousiessa Matias säntäsi puhelimen ääreen. Töitäkään ei olisi tänään, joten olisi hyvästi aikaa pienelle pusuttelutuokiolle...

Naw. Hempeilykuvista ei voi saada tarpeekseen, tai ainakaan minä en voi. 8)

Arvasitte varmaan jo, että näin tapahtuisi? 

Semmoinen talo. Tyhjä huone on tulevia lapsia varten. Tarkempia kuvia huoneista en nyt kuvannut, mutta eiköhän talo pian tutuksi tule. 

"Kiva kun on keittiö täynnä kaikkia huippumoderneja laitteita... Helpompi kokata!"

Ikävä kyllä niillä huippumoderneilla laitteilla ei tee mitään, jos tekee vain lihavoileipiä.

Keskustelu ruokapöydässä oli hieman...tönkköä. "Hei Matias, olet yksi parhaista suutelukumppaneista mitä minulla on koskaan ollut!" Lulu hehkutti. "Ai... Öö, kiva", Matias vastasi, eikä ollut varma, pitäisikö olla ilahtunut vai kiusaantunut.

"Heihei, Matias. Lähden kylälle ostamaan uusia vaatteita."

Tälläinen nainen Lulu, tuhlaajanainen. 8) Tähän väliin muuten ne pakolliset faktat Lulusta, nainen on mammonatavoitteinen ja elämäntoiveena on päästä talousneroksi eli liikemaailman huipulle. Tällä hetkellä Lulu on hölläilyalalla, nettisivujen suunnittelijana.

"Kuulitko siitä vasta Leutolaaksoon muuttaneesta miehestä? Se on kuulemma muuttanut yhteen jonkun stadi-ämmän kanssa. Ajattele nyt, uusasukas ja stadilainen! Täällä Leutolaaksossa!" kaupan kuistille seisovat naiset papattivat moittivasti. Lululla kesti hetki tajuta että naiset puhuivat hänestä ja Matiaksesta, ja häpeän puna kohosi hänen poskillleen. Vai tälläistä uusista asukkaista puhuttiin? Voi kuinka ilkeää, ei stadissa semmoista ollut!

"Hei, ostaisin nämä", Lulu sanoi kassalla päivystävälle teinille valittuaan ale-hyllystä pari kivaa asua. Myyjä hymyili Lululle kohteliaasti. Vai oliko hymyssä häivähdys ivaa? Ei, ei voinut olla...

"Se tekisi 30 simoleonia", myyjä sanoi kummallisen hiljaisella äänellä. Lulu ojensi hymyillen setelin myyjälle, joka tuijotti sitä hetken, ja melkeinpä huusi: "EI, HINTA ON 300 SIMOLEONIA! MAKSAISIT OIKEAN HINNAN, PIHI STADILAINEN!!"

Kaikki kaupassa kääntyivät katsomaan Lulua halveksuvasti. "Mi...mitä?" Lulu änkytti, punastuneena kuin tomaatti. Kassateini hymyili ivallisesti. Lulua raivostutti ja melkein itkettikin. Mikä Leutolaaksolaisia oikein riivasi? Mikä heillä oli stadilaisia vastaan, ihme porukkaa!

Saatuaan maksettua oikein hinnan, Lulu paineli itku kurkussa suoraan kotiin.

---

Kotona Lulu meni heti kuumaan kylpyyn. Ajatukset pyörivät päässä kuin tornado. Myyjä oli nolannut hänet julkisesti, ja asukkaat juoruilleet selän takana. Kauanko tätä jatkuisi? Kauanko menisi, ennen kuin Leutolaaksolaiset hyväksyisivät Lulun osaksi porukkaa? Vai tapahtuisiko niin ikinä?

Pian lämmin  vesi kuitenkin rentoutti naisen kehon ja mielen. Äh, mitä väliä? Mitä väliä sillä mitä muut ajattelivat? Hän oli onnellinen Matiaksen kanssa, sehän se tässä tärkeintä oli.

Lulu nousi kylvystä, kietaisi pyyhkeen ympärilleen ja käveli makuuhuoneeseen. Oli aika kokeilla uusia vaatteita.

"Matias?" Lulu kysyi, kävellen kohti pianoa soittavaa miestä.

"Niin, Lu--- Vau!"

Matias nousi pianon äärestä, ja sai huomata tuijottavansa todella kaunista naista.

"Mitäs tykkäät?" Lulu kysyi hiukan ujostellen. Nainen oli valinnut päälleen farkut ja pirteän T-paidan, ja samalla oli päättänyt kokeilla myös ostamiaan hiuslisäkkeitä, jotka näyttivät yllättävän luonnollisilta.

"Sitä mieltä, että olet - jos mahdollista - vielä kauniimpi kuin ennen! Ja nuorruit ainakin kymmenen vuotta", Matias ihasteli. "Höpsö! Olinko ennen muka niin vanhan näköinen?" Lulu kiusoitteli.

"Et."

Matias veti Lulun intohimoiseen suudelmaan. Ennen kuin he ehtivät huomatakaan, asiat venyivät eteenpäin ja vaatetus väheni...

No niin! Varoitan, seuraavaksi tulossa pitkä ja alaston ACR-spämmi >:--3

Nämä kaks on älyttömän söpö pari. :'33

"Oho, lunta! Voihan kettu!"

Voin iloikseni kertoa, että olen löytänyt vielä Matiastakin söpömmän simin. 

"IIIK MIKS SÄ OOT ALASTI nyt tuli traumat!!"

What's that smile? >:3

En kyllä ymmärrä simien logiikkaa. Just äsken pelehdittiin täysin alasti sohvalla, ja sitten järkytytään kun vaahdon seasta näkyy vähän kättä ja jalkaa?

"Joku on käynyt kaatamassa roskiksen... Voih, että kun meitä vihataan."

Näihin lumisiin tunnelmiin lopetetaan eka osa.

-------