OSA 5 - Yliopistolta kotiin

Noniin, terve taas!
Sori, ei se sims-into ihan sitten palannutkaan vielä, ja mun oikeessa elämässäkin on ollu kaikenlaista sotkua vieläkin. Reilu kuukausihan tässä on nyt sitten ehtinyt hutkahtaa...

Tässä osassa on pääosassa Sointu, joka on kyllä teille vähän vieras henkilö, ku teiltä jäi sen lapsuus kokonaan ohi. Soinnun oon siis myös valinnut perijäksi.
Tässä osassa siis näytetään Soinnun yliopistoelämää, ja vähän sitten sitä yliopiston jälkeistäkin elämää, perijätalolla.

Lukemaan vaan!

---

Sointu istui yliopiston Honkalan asuntola -nimisen asuntolan ruokalassa, herkullista räiskälettään syöden. Hän oli jäänyt yliopistolle yksin Matildan lähdettyä sieltä melkein heti - Ei Sointuakaan opiskelu niin kiinnostanut, mutta hän oli saanut yliopistolta hyvän ystävän, jota ei tahtonut jättää.

Kaisla Rossi oli mukava, samanhenkinen massasta eroava tyttö kuin Sointukin. He saivat kumpikin ikäviä kommentteja muunmuassa hiustenvärinsä takia, mutta tytöt vai nauroivat niille.

"Ruohopää", luennolle kulkevan Soinnun ohi kulkeva sims mumisi järkyttyneenä. "Hyvin hoksattu", Sointu totesi ivallisesti ja nosti peukalot pystyyn.

Mutta vaikka tyttö kävi aktiivisesti luennoilla, oppi ei tuntunut uppoavan kaaliin, ja esseiden kirjoitus oli yhtä tuskaa.

Mun pelissä on hackin avulla loppukokeiden välillä vain 24h, joten lopputyötäkin piti tehdä ahkerasti jo alkuvuodesta.

Yliopistoalueella pyöri simejä kiusaava lehmämaskotti, joka sai tämän tästä jonkun itkemään jekuillaan.

Sointu kaipasi opiskelun keskellä vähän huvitteluakin, jota antoi asuntolan ylä-aulasta löytyvä rahapeli.

Aikaa lepäämiselle ei ollut kovinkaan paljoa, ja joskus Sointu piti itseään koko yön hereillä pelkästään kahvin avulla.

Tyttö myös värjäsi hiuksiaan ahkerasti, ja tällä oli joka vuodelle uusi hiusväri, tai kaksikin.

Jee, ihan hyvinhän nää loppukokeet sujuu! Vaikka kyllähän sitä parantamisen varaa vielä on...

Sinihiuksinen tyttö päätti juhlistaa hyvää numeroaan menemällä stadiin juhlimaan. Sointu tilasi mehupaukun jos toisenkin, ja tuli juotua ehkä vähän liikaa...

"Ööö... mitä toi puuhaa?"

--

Päivät olivat kaikki samanlaisia - Täynnä opiskelua, lopputyön kirjoittamista ja luennoilla ravaamista. Vapaa-aikaa ei tuntunut olevan melkein yhtään, tai ainakin vähemmän kuin ennen viimeisintä loppukoetta. Asiat tuntuivat menevän vaikeammiksi ja vaikeammiksi.

Onneksi asiat kuitenkin alkoivat myös upota kaaliin paremmin, ja Sointu sai lopputyön loppuun ja pääsi unten maille.

--

Ylä-aulasta löytyi muutakin kivaa kuin rahapeli, kuten esimerkiksi tikkataulu. Asuntolalla liikkui Soinnusta jos jonkinlaisa huhuja, ja kukaan ei uskaltanut tulla lähellekkään, kun tyttö heitti tikkaa.

Useimmiten hän sai istua ruokalassakin yksin - Kaislaa ei näkynyt kovin usein, sillä tämä keskittyi enemmän stadissa huvitteluun kuin opiskeluun.

--

Sointu tapasi välillä hyvää ystäväänsä, Antero Laaksoa. Tottapuhuen hän oli hieman ihastunut mieheen.

Kaislalla ja Soinnulla oli toisilleen yhä vain vähemmän ja vähemmän aikaa. Huhujen mukaan Kaisla käytti huumeita ja liikkui jossain jengissä, kun taas Sointu yritti vanhempiensa mieliksi keskittyä opiskeluun. Eipä häntä olisi mokomat huumejengit kiinnostaneetkaan.

---

"Mmmh... Sä oot niin hyvä hieromaan!"
Sointu viihtyi Anteron seurassa yhä enemmän ja enemmän, ja taisi Anterokin jonkinverran olla Soinnusta kiinnostunut.

Pian Sointu uskalsi ottaa askeleen eteenpäin, ja sai vihdoinkin ensisuudelmansa.

Pusukuvat on parhaita 8)

Soinnulla oli vihdoinkin varaa muuttaa omaan vuokra-asuntoon, pois yleisestä asuntolasta.

Soinnun sänky pääsi heti testaukseen ~

Lehmä kiusasi muuallakin kuin asuntolassa, ja Sointu sai vähänväliä hätistellä tunkeilijoita pois kämpästään.

"Onnea hyvistä arvosanoista", Antero kehui soppalautasten ääressä.

Pian kuitenkin tuli taas kiire loppukokeeseen. Sointua alkoi jo vähän ärsyttää tämä yliopistolla vallitseva alituinen kiire, mutta ei sille mitään voinut... Piti vain nyt saada opinnot loppuun, ja voisi lähteä kotiin!

Ja hyvillä arvosanoilla jatketaan!

Vaikka Sointu virallisesti seurustelikin nyt Anteron kanssa, pienet kokeilut kiinnostivat häntä. Hänelle kehittyi pieni romanssi Kaislan kanssa.

"Sä oot niin paljon parempi ku Antero", Sointu huokaisi, katsellen Kaislaa silmiin. "No jätä se sitten", turkoosihiuksinen tyttö neuvoi. Sointu hätkähti hieman - Niin, pitäisiköhän hänen jättää Antero? Kaisla kieltämättä kiinnosti häntä enemmän. Mutta äiti ja isä olivat valinneet hänet suvunjatkajaksi, eikä se tytön kanssa onnistuisi... Eikä Soinu kehtaisi enää tässä vaiheessa kieltäytyä perijäntittelistä, olihan asiasta sovittu jo vähän ennenkuin Sointu lähti yliopistoon.
"Kyl mä jätänkin sen, ihan kohta", tyttö kuitenkin lupasi ystävälleen, vaikkei ollutkaan varma, tekisikö niin.

Pian Kaisla lähti, ja Sointui painui nukkumaan, miettien yhä, kumpaa rakasti enemmän - Anteroa vai Kaislaa.

---

Sointu sai herätä aikaisin aamulla kirjoittamaan lopputyötä, jolla oli jo hieman kiire.

Kaisla jostain syystä kävi säännöllisesti kaatamassa Soinnun roskiksen, ja pian pihalla olikin torakoita. Argh!

Myrkytettyään pihalla vilistävät torakat, Sointu sai jatkaa lehmämaskotin avustuksella lopputyötään, joka tulikin juuri hetkeä ennen loppukoetta valmiiksi.

:)

Opiskelu meni niin hyvin, että Sointu päätti lähteä Anteron kanssa kaupungille. Hän oli lopulta tullut siihen tulokseen, ettei aikoisi jättää Anteroa - Ainakaan vielä.

Vaikka mukana olikin muitakin simejä, Anterolla ja Soinnulla oli hyvin aikaa toisilleen.

Matiaskin oli kaupungilla käymässä, ja Sointu istahti juttelemaan isänsä kanssa.
 "Milloinkas ajattelit tulla kotiin?" Matias kyseli, johon Sointu tokaisi, että opinnot olivat kylläkin vielä kesken.

Matias halusi myös välttämättä tavata Soinnun puolisoehdokkaan. Antero teki tyttöystävänsä isään hyvän vaikutuksen, ja Matias lähti stadista hyvin mielin. Pian myös Sointu lähti takaisin asunnolleen.

En oo ikinä jaksanut pelata yliopistoa loppuun, enkä jaksanut nytkään. Sointu sai lähteä kotiin.


------

TALO-ESITTELY TÄÄLLÄ, KLIKKAA

Pian Sointu seisoi tutun kotitalonsa edessä. Talo ei ollut muuttunut sitten sen jälkeen kun hän oli siellä asunut, sillä hän ei ollut ehtinyt asua kovinkaan kauaa vanhassa kotitalossaan, toisin kuin hänen isosiskonsa ja -veljensä.

Terassin puuportaat natisivat hänen jalkojensa alla, kun hän asteli kohti isoa, lasista ulko-ovea.

Sointu tunsi olonsa epämukavaksi tiukassa mekossaan ja korkokengissään, kun ei ollut ennen sellaisia käyttänyt. Mutta eihän hän kehdannut marssia vanhempiensa eteen sellaisena, millainen oli ollut yliopistolla ja teininä... Hän oli nyt aikuinen, ja oli aika myös pukeutua kuin aikuinen.

Takan edessä lämmittelemässä oli kaksi harmaahiuksista vanhusta, Matias ja Lulu.

"Hei!" Sointu hihkaisi, ja riensi halaamaan vanhempiaan. He hymyilivät tyytyväisenä, kun Sointu oli tullut jo nyt kotiin.

Matias tuijotti tytärtään tyytyväisenä. "Kylläpä sinä näytät..aikuiselta!" hän kehui. Sointu hymyili. "Tekin näytätte tosi hyvältä."

Lulu hymähti iloisena, ja nousi sohvalta. "Menen hakemaan Iran", hän sanoi, ja hymyili.

Pian Soinnun pikkusiskokin oli alakerrassa. Tyttö tuijotti isosiskoaan vähän vierastaen, sillä viimeksi kun hän oli nähnyt tämän, Sointu oli ollut värikäshiuksinen teini.
"Moi, Ira-Emppu!" Sointu sanoi iloisena.

"Mitenkäs sulla menee koulu?" hän kyseli Ira-Emilialta, joka vain mumisi vastaukseksi. "Ihan hyvin kai..."

"Ai niin, onkos sinulla jo sulhanen?" Lulu kysyi, saaden Soinnun hieman punastumaan. "Nohh...Onhan mulla yksi tyyppi..." tyttö mutisi.

Pian Lulu patisti Soinnun kutsumaan Antero käymään, ja kohta tapaaminen olikin jo sovittu. Sointu tunsi Iran
 katseen niskassaan, mutta mitä tyttö nyt sitten mahtoi tuijottaa, sillä tuskin on edes väliä.

"Onnea muuten ikääntymisestä, ei suakaan vanhukseks tunnistais ilman harmaita hiuksia", Sointu kehui äitiään.

Antero tuli nopeasti, ja Sointu toivotti miehen tervetulleeksi lämpimällä suudelmalla.

"Hauska tutustua. Olen Antero laakso", Antero esittäytyi  Lululle, joka hetken miestä katseellaan mittailtuaan totesi, että tämä vaikutti kunnon mieheltä ja sopivalta puolisolta hänen tyttärelleen.

~~

Ira on innostunut baletista!

Pian vietettiin ensimmäinen yhteinen ateria. Ruokana oli Lulun tekemää salaattia, naminam. Tässä tosta seinästä puuttuu vielä ikkunat, muistin lisätä ne vasta jälkikäteen.

------

Noniiiin, sellainen osa tällä kertaa. Tää osa oli rutkasti muita lyhyempi, muissa on ollut yli 100 kuvaa ja tässä vaan vähän yli 70. No, ei se mitään. Sanokaa tekin vähän että minkäpituset osat on teidän mielestä hyviä?

Seuraava osa mulla on jo kuvattuna myös, rupeen tässä pikkuhiljaa kirjottelemaan. Sen pituus on suunnilleen samaa ku tässäkin osassa, mut sen jälkee rupeen vähä lukijoiden toiveiden mukaan näitä osien pituuksia säätelemään.

Kommenttia saa jättää ~ Heihei!